Työstä poissaolojakso, joka myönnetään äidille ennen lapsen syntymää ja sen jälkeen. EU-lainsäädäntö takaa vähintään 14 viikon äitiysvapaan.

Työntekijöiden järjestö, joka neuvottelee kollektiivisesti työnantajien kanssa palkoista, työoloista ja muista työsuhteen ehdoista.

Kevyt valmistevero – kulutusvero, joka asetetaan tavaroille ja palveluille tuotannon tai jakelun jokaisessa vaiheessa. EU edellyttää vähintään 15 %:n yleistä ALV-kantaa.

Kokonaispalkkasumma ennen kuin mitään vähennyksiä, kuten tuloveroa, sosiaaliturvamaksuja tai eläkemaksuja, on tehty.

Eläke-etu, joka maksetaan työntekijöille, jotka ovat kerryttäneet eläkettä työuransa aikana. EU-mailla on erilaiset eläkejärjestelmät.

Säännölliset maksut eläkerahastoon, jotka työntekijät, työnantajat tai molemmat suorittavat eläkesäästöjen kerryttämiseksi. Maksuprosentit vaihtelevat maittain.

Työjärjestely, jossa työntekijät työskentelevät muualta kuin työnantajan toimitiloista, tyypillisesti kotoa, käyttäen digitaalisia työkaluja.

Suurin sallittu päivien määrä vuodessa, jonka rajat ylittävä työntekijä voi tehdä etätyötä asuinmaastaan muuttamatta verotus- tai sosiaaliturva-asemaansa.

Veronkevennys tai hyvitys, joka on saatavilla veronmaksajille, jotka tukevat taloudellisesti huollettavia, kuten lapsia tai vanhuksia.

Työnantajan suorittama työntekijän työsopimuksen päättäminen. EU-lainsäädäntö ja kansalliset lait tarjoavat erilaisia suojatoimia epäoikeudenmukaisia tai virheellisiä irtisanomisia vastaan.

Aika, jonka työntekijän tai työnantajan on annettava ennen työsopimuksen päättämistä. Kesto vaihtelee maan, sopimustyypin ja palvelussuhteen pituuden mukaan.

Työntekijälle työsuhteen päättyessä maksettava korvaus, joka lasketaan yleensä työsuhteen pituuden ja viimeisen palkan perusteella.

Työstä poissaolojakso, joka myönnetään isälle tai toiselle vanhemmalle lapsen syntymän tai adoption jälkeen.

Työsuhteen alussa oleva ajanjakso, jonka aikana molemmat osapuolet voivat päättää työsopimuksen helpommin, yleensä lyhyemmällä irtisanomisajalla.

Työntekijälle maksettava korvaus vahingoista tai menetyksistä, esimerkiksi kun työnantaja päättää sopimuksen noudattamatta asianmukaisia menettelytapoja.

Työntekijä, jonka työnantaja on lähettänyt tilapäisesti suorittamaan palvelua toiseen EU-jäsenvaltioon.

Pakolliset ajanjaksot, joiden aikana työntekijät eivät saa työskennellä. EU-lainsäädäntö edellyttää vähintään 11 peräkkäistä tuntia lepoa 24 tunnin jaksossa.

Työsopimus, jolla on tietty päättymispäivä tai joka on sidottu tietyn tehtävän suorittamiseen, vastakohtana toistaiseksi voimassa olevalle pysyvälle sopimukselle.

Verokanta, jota sovelletaan viimeiseen ansaittuun tuloerään. Progressiivisessa verojärjestelmässä korkeampia tuloja verotetaan korkeammilla marginaaliveroasteilla.

Palkkasumma, jonka työntekijä tosiasiallisesti saa, kun kaikki vähennykset, kuten tulovero ja sosiaaliturvamaksut, on vähennetty bruttopalkasta.

Työsuhde, jossa työntekijä tekee vähemmän tunteja kuin kokoaikainen työntekijä. EU-lainsäädäntö kieltää osa-aikatyöntekijöiden syrjinnän.

Työnantajan työntekijälle toimittama asiakirja, joka osoittaa ansioiden ja vähennysten erittelyn palkanmaksukaudelta. Pakollinen useimmissa EU-maissa.

Virallinen vapaapäivä, jolloin työntekijät ovat yleensä oikeutettuja palkalliseen vapaapäivään. Pyhäpäivien määrä vaihtelee EU-maittain.

Henkilö, joka työskentelee yhdessä EU-jäsenvaltiossa asuen toisessa ja matkustaa säännöllisesti rajan yli. Tunnetaan myös rajakansalaisena.

Verosäännöt, jotka koskevat tuloja ansaitsevia henkilöitä maassa, jossa he eivät asu. Veroasteet ja säännöt poikkeavat usein asukkaiden vastaavista.

Palkallinen tai palkaton vapaa sairauden tai vamman vuoksi. Säännöt vaihtelevat merkittävästi EU-jäsenvaltioiden välillä.

Kattaus, joka maksaa sairauskulut. Monissa EU-maissa pakollinen sairausvakuutus rahoitetaan sosiaaliturvamaksuilla.

Periaate, jonka mukaan miesten ja naisten tulisi saada sama palkka samasta työstä tai samanarvoisesta työstä. Vakiintunut EU-lainsäädännössä Rooman sopimuksesta lähtien.

Joukon politiikkoja ja ohjelmia, jotka on suunniteltu vähentämään köyhyyttä ja haavoittuvuutta edistämällä tehokkaita työmarkkinoita ja vähentämällä ihmisten altistumista riskeille.

Työntekijöiden ja työnantajien pakolliset maksut sosiaaliturvajärjestelmien, mukaan lukien eläkkeet, terveydenhuolto ja työttömyyskorvaukset, rahoittamiseksi.

Todellinen prosenttiosuus tuloista, joka maksetaan veroina, laskettuna jakamalla maksetut verot verotettavilla tuloilla. Usein alhaisempi kuin marginaaliveroaste.

Toistaiseksi voimassa oleva työsopimus, jolla ei ole kiinteää päättymispäivää, joka tarjoaa suuremman työpaikan turvallisuuden ja tyypillisesti vahvemman oikeudellisen suojan työntekijälle.

Hallitusten yrityksille ja yksityishenkilöille niiden lainkäyttöalueella ansaitsemista tuloista perimä vero. EU:ssa tuloverokannat ja -luokat vaihtelevat maittain.

Tunnit, joiden aikana työntekijän on tehtävä työtä. EU-lainsäädäntö asettaa enimmäismääräksi keskimäärin 48 tuntia viikossa, ylityö mukaan lukien.

EU:n lainsäädäntö, joka rajoittaa työajan enintään 48 tuntiin viikossa viitejakson aikana ja varmistaa vähimmäislepoajat.

Kirjallinen sopimus, joka on neuvoteltu kollektiivisesti työnantajan ja ammattiliiton välillä, joka edustaa työntekijöitä, ja joka kattaa palkat, työajat ja työehdot.

Kokonaisuus lakeja, jotka sääntelevät työsuhteita maassa, mukaan lukien työnantajien ja työntekijöiden oikeudet ja velvollisuudet.

Työnantajien palkan lisäksi suorittamat maksut sosiaaliturvajärjestelmien rahoittamiseksi. Nämä edustavat merkittävää lisäkustannusta työllistämisessä.

Oikeudellisesti sitova sopimus työnantajan ja työntekijän välillä, jossa määritellään työsuhteen ehdot.

Työpaikkojen virallinen valvonta työlainsäädännön, työterveys- ja työturvallisuusmääräysten sekä työolostandardien noudattamisen varmistamiseksi.

Taloudellinen tuki, joka myönnetään tahattomasti työnsä menettäneille työntekijöille. Kelpoisuusvaatimukset ja määrät vaihtelevat maittain.

Alin tuntipalkka, päiväpalkka tai kuukausipalkka, jonka työnantajat saavat laillisesti maksaa työntekijöille. EU:ssa jokainen jäsenvaltio asettaa oman vähimmäispalkkansa.

Kiinteä summa, jonka voi vähentää bruttotuloista ennen tuloveron laskemista, ja joka edustaa tyypillisiä työhön liittyviä kuluja.

Työstä poissaolojakso, joka on vanhempien käytettävissä pienten lasten hoitamiseen. EU-lainsäädäntö takaa vähintään 4 kuukauden vanhempainvapaan per vanhempi.

Tuloskaista, joka verotetaan tietyllä verokannalla progressiivisessa verojärjestelmässä. Kunkin veroluokan sisään kuuluva tulo verotetaan kyseisen veroluokan mukaisella veroasteella.

Tulosumma, josta maksetaan veroa, kun vähennykset ja verovapaudet on otettu huomioon. Peruste, jonka mukaan tulovero lasketaan.

Palkallinen vapaa työstä, joka myönnetään työntekijöille vuosittain. EU-lainsäädäntö edellyttää vähintään 4 viikon palkallista lomaa vuodessa kaikille työntekijöille.

Irtisanominen, joka johtuu työnantajan tarpeesta vähentää työvoimaa yleensä taloudellisista tai tuotannollisista syistä, ei työntekijän menettelyn vuoksi.

Normaalien sopimusperusteisten tai lakisääteisten työaikojen ylittävät työtunnit. Monissa EU-maissa edellytetään ylityötunneista korotettua palkkaa.

Ryhmä työntekijöiden edustajia yrityksessä, joka neuvottelee johdon kanssa työntekijöihin vaikuttavista asioista. Pakollinen tietyt kokorajat ylittävissä yrityksissä monissa EU-maissa.